- Ohjaus:
- John Landis
- Käsikirjoitus:
- Herschel Weingrod, Timothy Harris
- Pääosissa:
- John Landis, Dan Aykroyd, Eddie Murphy, Ralph Bellamy, Don Ameche, Denholm Elliott, Kristin Holby, Paul Gleason, Jamie Lee Curtis, Alfred Drake, Bo Diddley, Frank Oz, Jim Belushi, Al Franken, Tom Davis, Maurice Woods, Richard D. Fisher, Jr., Jim Gallagher, Anthony DiSabatino, Bonnie Behrend, Sunnie Merrill, James Newell, Mary St. John, Bonnie Tremena, David Schwartz, Tom Degidon, William Magerman, Alan Dellay, Florence Anglin, Ray D'Amore, Bobra Suiter, Herb Peterson, Sue Dugan, Walt Gorney, B. Constance Barry, P. Jay Sidney, Avon Long, Tom Mardirosian, Charles Brown, Robert Curtis Brown, Nicholas Guest, John Bedford Lloyd, Tony Sherer, Robert Earl Jones, Robert E. Lee, Peter Hock, Clint Smith, Ron Taylor, James D. Turner, Giancarlo Esposito, Steve Hofvendahl, James Eckhouse, Gwyllum Evans, Eddie Jones, John McCurry, Michelle Mais, Barra Khan, Bill Cobbs, Joshua Daniel, Jacques Sandulescu, W.B. Brydon, Margaret H. Flynn, Kelly Curtis, Tracey K. Shaffer, Susan Fallender, Lucianne Buchanan, Paul Garcia, Jed Gillin, Jimmy Raitt, Kate Taylor, Philip Bosco, Bill Boggs, Deborah Reagan, Don McLeod, Stephen Stucker, Richard Hunt, Paul Austin, John Randolph Jones, Jack Davidson, Bernie McInerney, Maurice Copeland, Ralph Clanton, Bryan Clark, Gary Klar, Afemo Omilami, Shelly Chee Chee Hall, Donna Palmer, Barry Dennen, Murray Bandel, Benjean, John Black, Shirley Levine, Charles Pendelton, Yvonna Russell, Jan Saint, Arleen Sorkin, Ronald Sylvers, Marlene Willoughby
- Kesto:
- 1 h 56 min
- Lajityyppi:
- Komedia
Pieni elokuvakerho: Vaihtokaupat
Huom! Tässä elokuvassa ei ole tekstityksiä.
”Määrääkö kohtaloamme perintö- vai ympäristötekijät?”
Tämän kysymyksen varjolla Duken miljonääriveljekset aloittavat sydämettömän ihmiskokeensa – panoksena yksi dollari. Kokeessa Dan Aykroydin esittämän hyödykemarkkinoiden meklarin ja Eddie Murphyn huijaripummin elämät vaihdetaan päittäin ja katsotaan, miten käy.
Timothy Harrisin ja Herschel Weingrodin käsikirjoitus palautti 30- ja 40-lukujen screwball-komedioiden hengen Frank Capran ja Preston Sturgesin tapaan. Näissä komedioissa kritisoitiin usein yhteiskunnallisia rakenteita ja aikakauden kulttuurillisia kysymyksiä. Ohjaaja John Landis tarttui projektiin, kun käsikirjoitus myytiin Paramount Picturesille (työnimellä ”Black and White”, josta pian ymmärrettävästi luovuttiin). Landis kertoo kiinnostuneensa screwball-perinteen tuomisesta 80-luvulle, joskin samaan hengenvetoon mainitsee päivityksen käytännössä tarkoittaneen lähinnä kiroilun ja alastomuuden lisäämistä.
Alun perin elokuvaa oli suunniteltu Richard Pryorin ja Gene Wilderin komediaduolle, mutta koska Pryor loukkaantui sytyttämällä kokaiinipäissään itsensä tuleen, päätettiin yhteisen turvallisuuden nimissä luopua tästä suunnitelmasta. Landis oli työskennellyt Dan Aykroydin kanssa kulttielokuvassa ”Blues Brothers” ja toivoi tätä toiseen päärooliin. Studio ehdotti Landisille Eddie Murphyä Aykroydin aisapariksi. Tämä oli luonut pohjaa uralleen standup-koomikkona sekä Saturday Night Live -ohjelmassa. Toistaiseksi elokuvarooleja oli ainoastaan yksi: toimintakomedia ”48 tuntia”, jota ei oltu vielä edes julkaistu. Landis vakuuttui kuitenkin Murphyn persoonasta, ja hänet kiinnitettiin rooliin. Vaihtokaupat toi Murphylle runsaasti nostetta ja valmisti häntä varsinaiseen läpimurtorooliinsa ”Beverly Hillsin kytässä” vuonna 1984, jonka myötä Murphystä tuli yksi 80-luvun tunnetuimmista komediakasvoista.
Naispääroolissa oli Jamie Lee Curtis, jolla oli studion silmissä hieman B-luokan näyttelijän maine, koska hän oli pääasiassa työskennellyt ”Halloweenin” kaltaisissa slasher-kauhuelokuvissa. Landisin painostuksesta studio myöntyi kuitenkin Curtisin palkkaamiseen.
Elokuva sijoittuu hyödykemarkkinoiden maailmaan, joka mutkikkuudessaan on tavalliselle ihmiselle vaikea hahmottaa. Harris ja Weingrod sanoivatkin, että pääkaksikon loppuratkaisussa kehittelemä monimutkainen shorttausvedätys appelsiinimehutiivisteellä miljonääriveljesten köyhdyttämiseksi menee varmasti yli useimpien katsojien ymmärryksen. Landis myönsi itsekin joutuneensa ponnistelemaan ymmärtääkseen, mitä huijauksessa oikeastaan tapahtuu. Hyödykemarkkinoiden konteksti haluttiin kuitenkin säilyttää, vaikeaselkoisuudestaan huolimatta, koska se heijasti yhteiskunnan pyörimistä rahan ja menestyksen ympärillä. Tätä vahvistaakseen elokuva päätettiin sijoittaa Philadelphiaan, kaupungin historian vuoksi Yhdysvaltojen perustusajoista lähtien, amerikkalaisesta unelmasta ja onnen tavoittelusta.
Musiikin elokuvaan sävelsi Elmer Bernstein, joka sai elokuvasta ainoan Oscar-ehdokkuuden scorellaan. Palkinto meni kuitenkin Michel Legrandille ja Alan & Marilyn Bergmanille elokuvasta Yentl. Bernsteinin uralla Vaihtokaupat edustaa hänen toista kauttaan. Hän aloitti 1950-luvulla vakavilla historiallisilla spektaakkeleilla kuten Kymmenen käskyä. Hiljaisen 1970-luvun alun jälkeen Bernstein löysi itsensä uudelleen komediaelokuvien säveltäjänä. Esimerkiksi Delta-jengi, Ghostbusters ja Hei, me lennetään! ovat hänen käsialaansa.
Elokuvan ensi-illan aikaan lippuluukulla käytiin kova taistelu: samoina viikkoina alkukesästä 1983 olivat ensi-illassa myös Jedin paluu, Superman III sekä Bond-elokuva Octopussy. Kilpailusta huolimatta Vaihtokaupat menestyi hyvin ja oli vuoden lopussa neljänneksi tuottoisin elokuva.
Kriitikkojen mielipide oli yleisesti positiivinen. Screwball-perinteen elvyttämistä arvostettiin ja roolisuorituksia kehuttiin. Kysymyksiä herätti kuitenkin elokuvan lopun sanoma: toisin kuin screwball-klassikoissa, rahan ja materian vallasta irtautumisen sijaan päähenkilöt oppivat käyttämään markkinoita edukseen ja itse rikastuvat köyhdyttäen toisia, jatkaen näin kapitalismin noidankehää. Ehkä tämä oli tekijöiden kommentti ihmisluonteesta. Tai ehkä vain hauska loppuhuipennus. Joka tapauksessa elokuva tarjoaa hauskoja hetkiä ja mahdollisuuden nauraa turhantärkeille, etuoikeutetuille ihmisille.
– Pessi Levanto
Näytökset
Ladataan näytöksiä